Tässä erään naisen (ei tosin pätkätyöläinen) tarina, joka ei suostu enää häpeämään työttömyyttään:

Me Naiset: Maria kyllästyi häpeämään työttömyyttään: "Huijasin itseäni ja muita"

Mikähän siinä on, että Suomessa aikuisen ihmisen identiteetti perustuu niin paljon työn varaan. Olet se, mitä teet työksesi. Joka kerta, kun kohtaat pitkästä aikaa jonkun tutun, ensimmäinen kysymys on aina "missä olet töissä". Ei niinkään, että "mitä kuuluu" tai "miten voit", vaan "MISSÄ OLET TÖISSÄ". Tätä minulta udellaan joka kerta, kun törmään kadulla kavereihin, tuttuihin, entisiin työkavereihin jne. Jopa facebookissa entiset työkaverit ja vanhat puolitutut lähettelevät viestejä ja kyselevät, että missä olen töissä. Siis ei mitään mitä kuuluu -viestejä, vaan suoria missä olet töissä -viestejä. Eipä siinä ole paljoa vastattavaa, jos juuri sillä hetkellä ei satu olemaan töissä, vaan odottelee työttömänä seuraavaa mahdollista pätkätyötä.

Nykyisin vaihdan sujuvasti kadunpuolta, jos huomaan jonkun tutun tai entisen työkaverin lähettyvillä.