HS: Häkellyttävän suuri joukko suomalaisia elää keskellä syvää lamaa, eikä heistä juuri puhuta

Eri ihmisryhmät nousevat säännöllisesti esiin omine hyvinvointihuolineen, mutta muuan joukko tuntuu saavan huomiota olemattoman vähän.

Heille nyky-Suomi näyttäytyy lohduttomana. He ovat nuoria ihmisiä, ja heitä on paljon.

Lähes puolet peruskoulun päättäneistä nuorista menee ammattikouluun, ja vuosi valmistumisen jälkeen joka neljäs ammattikoulun päättäneestä on työttömänä. Opetus- ja kulttuuriministeriöstä saatava tuorein tieto ammattikoulusta valmistuneiden nuorten työttömyysasteesta on vuodelta 2014, ja se on 24 prosenttia.

Kyse on siis koulut käyneistä, ammattiopin hankkineista, tuoreeltaan valmistuneista osaajista. Jotkut onnistuvat pelastautumaan töihin muulle kuin omalle alalleen, kuten Helsingin Sanomissa hiljan haastateltu Petri Pekkarinen.

Vaikka ei itse jäisi työttömäksi heti koulun penkiltä, työttömyyden uhka koko ammattikoulusta valmistuneiden ryhmällä on silti todella suuri. Pitäisi puhua lamasta, sillä se on todellisuutta näille nuorille.

Tilanne on kärjistynyt nopeasti. Vielä vuonna 2011 vastaavassa tilanteessa olleiden työttömyysaste oli 14 prosenttia.

Talouden yhteistyöjärjestö OECD:n syyskuussa julkistama maavertailu kertoo samasta nuorten aikuisten ahdingosta: vailla työtä ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten miesten (20–24-vuotiaat) osuus on kasvanut Suomessa niin, että se oli viime vuonna yli viidenneksen koko nuorten miesten ryhmästä.

Se on vertailumaiden kuudenneksi korkein arvo. Kymmenen vuotta aiemmin näiden miesten osuus Suomessa oli 12 prosenttia.

On nuorisotakuut, on koulutustakuut, on hallituksen työllisyystavoitteet. Silti ikäluokasta toisensa perään annetaan yhä isomman osan aloittaa aikuiselämänsä joutilaana. Tarvitseeko edes mainita sanoja näköalattomuus, syrjäytyminen, radikalisoituminen?

Näiltä nuorilta puuttuu ääni. Ehkä joku alkaa käyttää sitä heidän puolestaan seuraavissa vaaleissa.