YLE: Näkökulma: Miksi maisteriksi? Kortistoon pääsee muutenkin

...

Kaukana ovat ne päivät, jolloin maisteri saattoi valita työpaikkansa ja insinöörit vietiin koulunpenkiltä väkisin työelämään.

Vastikään julkaistu työ- ja elinkeinoministeriön raportti kertoi synkkää kieltä korkeakoulutettujen työllisyydestä. Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat aina saaneet tottua työttömyyteen, mutta nyt myös tekniikan alalla työttömäksi joutumisen riski on kasvanut.

Mikä pahinta tekniikan alalla työttömyys on hiljalleen muuttunut pitkäaikaistyöttömyydeksi. Tutkimuksen mukaan moni nyt työttömänä oleva on ollut ilman työtä myös vuosi sitten. Vain sosiaali- ja terveysalalla töitä riittää, mutta niihin hommiin ei kaikilla ole intoa.

Ylioppilasjuhlien kahvipöydässä keskustelin myös yliopistolehtorin kanssa, joka kertoi alansa nykymenosta. Väitöskirjaansa tekevät ihmiset eivät välttämättä usko omaan alaansa vaan kouluttautuvat samalla myös toiselle alalle. Aiemmin väitelleet ovat siirtyneet työttömyyden jälkeen aivan muualle. Joku on ryhtynyt lähihoitajaksi, kun tutkijan töitä ei ole ollut tarjolla eikä teollisuus ole kiinnostunut tohtoreista.

Voi vain miettiä, minkälaista haaskausta tämä on. Pitkä puurtaminen kohti tohtorinhattua vaatii vuosien työn lisäksi taloudellisia uhrauksia ja niistää luultavasti juuri niiltä vuosilta laatuaikaa, kun lapset ovat pieniä. Myös yhteiskunta häviää tässä turhakoulutuksessa.

Tohtoreita ja lisensiaatteja on tällä hetkellä työttömänä sadoittain. Työ- ja elinkeinoministeriön huhtikuun työttömyystilaston mukaan tutkija-asteen suorittaneista työttömistä työnhakijoista peräti 42 % oli ollut työttömänä yli vuoden. Vuonna 2013 vastaava luku oli 27 %. Luku on korkea, kun sitä vertaa muihin koulutusasteisiin. Viime vuonna uusia tohtoreita valmistui liki 1900.

Muistan edelleen koulunsa vastapäättäneistä nuorista henkivän päättäväisyyden. Luja usko omiin kykyihin auttaa ja hyvät pärjäävät aina. Mutta kuka siihen joukkoon mahtuu ja kuka valitsee alansa oikein. Kuka ennusti Nokian nousun ja tuhon? Kuka tietää työelämän vaatimukset 20 vuoden kuluttua?

Korkeakoulutus on menettänyt asemansa hyvän työpaikan takaajana. Pitäisikö sittenkin valita putkimiehen linja akateemisen opintoputken sijaan? Ehkä kuitenkin oma tahto ja halu auttavat oman uran valinnassa parhaiten.