Työttömyys on ennen kaikkea yhteiskunnan ongelma, mutta sen inhimilliset seuraukset kaadetaan kylmästi yksilöiden niskaan, kirjoittaa nimimerkki Musta Pekka HS:n mielipidepalstalla.
Kun jäin ensimmäistä kertaa työttömäksi, ajattelin, että nyt vain etsitään uusi työ. En tuolloin vielä tiennyt, että kun jää työttömäksi, moni ovi sulkeutuu heti. Monissa hauissa työttömien paperit lentävät heti roskakoriin. Tutkimusten mukaan avoimiin työpaikkoihin valitaan pääosin työssä olevia. Jokainen saa rekrytoida kenet haluaa, mutta työttömille tilanne on lohduton. Työpaikkoja eivät saa ne, jotka niitä eniten tarvitsisivat, vaan ne, joilla on jo työtä.
Olen nyt toistamiseen pitkäaikaistyötön, ja toivo työllistymisestä on hiipunut. Minulla on akateeminen koulutus ja vuosien työkokemus, mutta työnantajille olen pelkkää ilmaa. Ammatillinen identiteetti ja osaaminen ovat heikentyneet. On vaikea tuntea itsensä halutuksi osaajaksi, kun saa jatkuvasti torjuntaa osakseen. Työttömyyden paradoksi onkin, että työttömänä ollessa menettää juuri niitä ominaisuuksia, joita työnhaussa tarvittaisiin.
Työttömyyden jatkuessa elämä luisuu kohti köyhyyttä, toivottomuutta ja häpeää. Elintaso laskee, lasten harrastusmahdollisuudet kapenevat ja eläke pienenee. Elämästä katoavat rytmi, mielekkyys ja tulevaisuus. Ulkopuolisuuden tunne valtaa mielen, kun valtaosa ihmisistä saa käydä töissä, nauttia palkkaa ja suunnitella tulevaisuutta. Huonommuuden tunnetta ja häpeää vain lisäävät lausunnot, joissa vihjataan, että töitä on, jos työttömät viitsisivät mennä töihin.
Elämä työttömänä on kova rangaistus, kun on hankkinut hyvän koulutuksen ja on kunnollinen ihminen ja työntekijä. Minulle vain on jäänyt epäselväksi se, minkä rikoksen olen tehnyt ja ketä kohtaan. Työttömyys on ennen kaikkea yhteiskunnan ongelma, mutta sen inhimilliset seuraukset kaadetaan kylmästi yksilöiden niskaan. Kun jää työtä vaille eikä onnistu työllistymään nopeasti, alkaa vapaa pudotus kohti syrjäytymistä.
Yksikään varteenotettava puolue ei ehdota, että työtä ja palkkasummaa jaettaisiin nykyistä tasapuolisemmin, vaikka mielekästä työtä kyllä riittäisi. Syy tähän on ilmeinen. Tällaiset toimet tarkoittaisivat, että työssä oleva enemmistö tinkisi hyvinvoinnistaan vähemmistön eduksi. Poliitikot tulevat mieluummin valituiksi uudelleen enemmistön äänillä kuin auttavat heikoimmassa asemassa olevaa vähemmistöä. Politiikassa ei hoideta ensin niiden asioita, joilla menee huonoiten. Ensin hoidetaan niiden asiat, joilta saa eniten ääniä.
Työttömyyteni jatkuessa olen alkanut tuntea katkeruutta ja vihaa työelämää, päättäjiä ja yhteiskuntaa kohtaan. Moni asia olisi toisin, jos oikeamielisyys ohjaisi päätöksentekoa. Oikeamielisyyttä olisi esimerkiksi se, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Monet yhteiskunnan menot ja lieveilmiöt vähenisivät, jos kaikilla olisi mielekästä tekemistä ja tunne siitä, että he ovat mukana.
Lasten ja nuorten koulukiusaamisesta puhutaan paljon, mutta varsin vähälle huomiolle jää se kiusaaminen ja syrjintä, jota aikuiset kohdistavat toisiin aikuisiin jättämällä heidät yhteiskunnan ja kaiken hyvän ulkopuolelle.
Musta Pekka
Kommentit