Hesarin HSTV:ssä oli tänään lyhyt videon pätkä vastavalmistuneen juristin kohdalle sattuneesta pahimmasta työhaastattelukysymyksestä:

HSTV: Tämä oli kauhein kysymys työhaastattelussa - ja näin siihen pitäisi vastata

Eipä tuo tilanne nyt niin kovin hankalalta kuulostanut, jos on kysytty siitä, että hänen hakemuksensa on näyttänyt kovin itsevarmalta.

Omalle kohdalle ehdottomasti kurjin työhaastattelutilanne on sattunut jo monta vuotta sitten, mutta yhä vieläkin se vaivaa mieltä. Haastattelussa työpaikan pomo pyysi kuvaamaan, millainen olen työntekijänä, ja tietysti kerroin: hoidan työni vastuuntuntoisesti, olen oma-aloitteinen, iloinen, reipas, ahkera jne. mitä nyt normaalisti ihmiset kyseiseen kysymykseen varmaan vastaavat. Siihen tämä paikan pomo tokaisi, että: "Olet varmasti ikävä työkaveri". Ei tullut arvattavasti kutsua jatkohaastattelukierrokselle, ei. Tuskin tuollaisen pomon alaisena olisin viihtynytkään, mutta mikä oikeus tuntemattomalla ihmisellä on alkaa arvottaa työpaikkaa hakevaa ihmistä tuolla tavalla! Työpaikkahaastattelutilanne on muutenkin jännittävä tilanne, jossa tuntemattomille ihmisille täytyy pystyä kertomaan paljon asioita itsestä usein hyvin lyhyessä ajassa. Tuskin kukaan kuvailee itseään kyseiseen kysymykseen laiskaksi, mitään aikaansaamattomaksi, tunnin kahvitaukoja pitäväksi käytäväjuoruilijaksi, vaikka sellainen työntekijä oikeasti sattuisi olemaankin. Ehkä haastattelija oli kyllästynyt kuulemaan samat vastaukset haastattelukysymyksiinsä kaikilta haastatelluilta, mutta siihenkin voi tietysti papereiden perusteella tehtävällä esikarsinnalla vaikuttaa. Haastatteluun kun voi kutsua vain vaikka viisi ihmistä, jotta jaksaa varmasti haastatella kaikki kunnolla. Ei tarvitse kutsua kolmeatoista haastateltavaa, kuten tuohon haastatteluun, jossa minulle suorastaan v***n päin naamaa, oli kutsuttu. Ei kai se mitään muuta voinut olla.