HS: Työtä ei tehdä vain elannon vuoksi – nuorille työ on keino olla osa yhteiskuntaa

Paljon on puhuttu siitä, pitääkö palkalla tulla toimeen. Työnteossa on kuitenkin kyse muustakin kuin toimeentulosta.

Päivän Hesarin pääkirjoitus:

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi kuluneella viikolla Työllisyyskatsauksen, josta ilmeni huolestuttava tieto: yhtäjaksoisesti yli vuoden työttömänä olleita oli peräti 15 100 enemmän kuin vuosi sitten. Kokemus on osoittanut, että uuden työpaikan saaminen vaikeutuu sitä mukaa kuin työttömyys pitkittyy.

Muihin maihin verrattuna erityisen huolestuttava on suomalaisten nuorten miesten tilanne. Useampi kuin joka viides 20–24-vuotiaista miehistä oli viime vuonna vailla työtä tai koulutuspaikkaa. Osuus on OECD:n vertailumaista kuudenneksi suurin. Suomi kuuluu samaan kastiin Kreikan, Irlannin, Italian, Portugalin ja Espanjan kanssa (HS 16.9.).

Alhaista työllisyysastetta pidetään yhteiskunnan ongelmana numero yksi. Vain työllisyyttä lisäämällä julkinen talous voidaan saada tasapainoon – sen on hallituskin asettanut tavoitteekseen. Vaihtoehtona ovat sellaiset menoleikkaukset, että ne varmasti tuntuisivat jokaisen kukkarossa. Tilanne muistuttaa 1990-luvun alun lamaa.

Erilaisia keinoja lisätä työllisyyttä ovat julkisuudessa esittäneet niin hallitus, oppositiopuolueet kuin työmarkkinajärjestötkin. Ideoista ei siis pitäisi olla pulaa.

Hallituksen asettama kolmikantainen työllisyysryhmä viimeistelee näinä päivinä ehdotuksiaan. Ryhmän työlle on aikaa ensi viikon loppuun. Ryhmän pitää esittää keinot, jotka lisäävät työllisyyttä vähintään 10 000 työllisellä.

Merkittävin viidestä kokonaisuudesta on ansiosidonnaisen työttömyysturvan muuttaminen niin, että se kannustaa nykyistä nopeampaan työllistymiseen. Tavoite on saada 8 000 työllistä lisää.

Yhtenä keinona on pohdittu ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista niin, että työttömyyden pitkittyessä tuen taso pienenee. Koska uudistuksen pitäisi olla kustannusneutraali, se mahdollistaisi myös mallin, jossa työttömyyden alussa maksetaan nykyistä suurempaa päivärahaa ja työttömyyden pitkittyessä tuen taso alenee.

Tiettävästi työryhmä oli jo lähellä maalia. Työmarkkinaneuvottelujen perinteen mukaisesti pitää kuitenkin ensin varmistaa, mitä mikin osapuoli on yhdessä hyväksytyillä muotoiluilla tarkoittanut.

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu paljon siitä, pitääkö palkalla tulla toimeen. Se on työväenliikkeen ikiaikainen periaate. Sammon, Nordean ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroos tokaisi vajaat pari viikkoa sitten puheessaan, että ajatus on sinänsä kaunis muttei tulevaisuudessa realistinen.

Rakennusliitto on tehnyt uudessa työehtosopimuksessaan ennakkoluulottoman päätöksen, tähtäimenään syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kalastaminen takaisin aktiivisten yhteiskunnan jäsenien joukkoon. Alalle kouluttamaton nuori voitaisiin ottaa töihin alle taulukkopalkkojen. Aloite herätti monissa liitoissa jyrkän kielteistä palautetta.

Ammattiyhdistysliike saattaa joutua tinkimään pyhästä periaatteestaan, että työllä on tultava toimeen. Työn ja sosiaaliturvan yhdistelmän tulisi sittenkin kelvata paremmin kuin pelkän sosiaaliturvan. Ongelmaksi toki tulevat kannustinloukut – työtä ei kannata ottaa vastaan, koska tukien pienentymisen vuoksi käteen jää vain vähän. Hallitus aikoo puuttua kannustinloukkuihin ensi kevään puolivälitarkastelussa.

Työnteko on kuitenkin muutakin kuin elannon hankkimista. Joillekin työn sisältö on elämän suola. Nuorille työ on taas keino sosiaalistua yhteiskuntaan. Rakennusliiton mallin tapaisia töihin vetäviä keinoja kannattaa miettiä enemmänkin.