HS Mielipide: Tuplamaisterien osaaminen pitää pystyä hyödyntämään

Kolmen viime vuoden aikana olen vuorotellen myynyt kahvia, siivonnut rappukäytäviä ja kirjoittanut yhteiskunnallisia analyysejä hallinnon ja kansainvälisen yhteistyön tehtävissä.

Keskustelu koulutuksesta ja kouluttautumisen suhteesta työelämään on aktivoitunut valtakunnallisissa tiedotusvälineissä. Päällimmäinen mielikuva uutisoinnista tukee hallituksen mantraa siitä, että suomalaisten akateeminen kouluttaminen on elinkeinoelämälle tarpeetonta ja valtiolle turhan kallista.

Pahnan pohjimmaisia ovat ylikoulutetut tohtorit, yhteiskuntatieteilijät ja humanistit, nuo elinkeinoelämän kustannuksella kortistossa makaavat loiset. Siispä putkimiehet ja yrittäjät, Suomi nousuun teidän johdollanne!

Yhteiskuntatieteitä opiskelleena tuplamaisterina olen yksi nykyhallinnon ihanteen irvikuvista. Pätkätyöstä kortiston kautta pätkätyöhön kulkeminen on ammatillinen todellisuuteni.

Pätkätöiden ansiosta olen kartuttanut kokemusta niin, ettei osaamistani tahdo saada tiivistettyä kahden sivun ansioluetteloon. Kolmen viime vuoden aikana olen vuorotellen myynyt kahvia, siivonnut rappukäytäviä ja kirjoittanut yhteiskunnallisia analyysejä hallinnon ja kansainvälisen yhteistyön määräaikaisissa tehtävissä.

Koko ajan olen tehnyt, mutta olo on riittämätön. Mikäli ihmisen arvo lasketaan maksukyvyn mukaan, olen tähän asti taatusti ottanut enemmän kuin antanut. Mitään en silti kadu.

Kiertotalouden, kestävän kehityksen ja kasvavan globaalin solidaarisuuden nimissä tapahtuvat muutokset ovat välttämättömiä.

Tulevaisuuden megamenestyjät hahmottavat teollisuuden ja politiikan alat poikkileikkaavina kokonaisuuksina, joissa menestyminen edellyttää ennen kaikkea kykyä omaksua kokonaisuuksia ja kontekstualisoida yhteiskunnallisia ilmiöitä keskenään.

Näköalattomasta kvartaalitaloudesta siirrytään kohti pitkäjänteisempää elinkeinoelämää. Hyvä bisnes menestyy päivänvalossa ja on ympäristön sekä yhteisöjen kannalta kestävällä pohjalla. Jos Suomi halutaan todella kuntoon, koulutus- ja yhteiskuntapolitiikan tulee pyrkiä mahdollistamaan Suomen ja suomalaisten menestyminen näissä prosesseissa.

En hahmottaisi yllä mainittuja asioita niin hyvin, jos en olisi saanut kouluttautua monitieteellisesti yhteiskuntatieteellisten ja humanististen aineiden parissa.

Olen vakuuttunut siitä, että opiskellessani omaksumani osaaminen maksaa itsensä takaisin tuleville työnantajilleni, ovat ne sitten millä sektorilla tahansa.

Putkimiehiä ja yrittäjiä tarvitaan, mutta Suomi nousee ennen kaikkea rohkealla, kokonaisuudet huomioon ottavalla, pitkäjänteisellä koulutus- ja elinkeinopolitiikalla.

Itsensä kouluttaneita asiantuntijoita lyödään lyttyyn julkisessa keskustelussa. Voitaisiinko keskittyä vaihteeksi miettimään, miten eri osaajien valtava tietotaito voidaan hyödyntää niissä prosesseissa, jotka ovat tärkeitä Suomen kansainväliselle menestykselle?

Julietta Huttu

yhteiskuntatieteiden maisteri, filosofian maisteri, Helsinki